On syytä selvittää käsitteet itäpreussinhevonen ja trakehner. Alkuaan Itä-Preussissa trakehner-nimitystä käytettiin jokaisesta Trakehnenin pääsiittolassa syntyneest lämminverihevosesta. Jos siittolasta myytiin kantava tamma, esim. lähellä asuvalle yksityiselle kasvattajalle - mikä oli aivan tavallista -, ei syntynyt varsa ollut trakehner, vaan itäpreussinhevonen, vaikka sen emä ja isä olivat pääsiittolan kasvatteja. Varsa ei myöskään siten saanut trakehnereiden yksihaaraista, seitsensakaraista hirvensarvipolttomerkki (oikea lautanen), vaan se merkittiin itäpreussinhevosen tunnuksella, kaksihaaraisella sarvikruunulla, vasempaan lautaseen. Kaksihaarainen hirvensarvikruunu oli siis alun alkaen Itä-Preussin jalostusyhdistyksen omaisuutta oleva rekisteröity polttomerkki, ei trakehnereiden.
Sodan jälkeen lännessä syntyneet itäpreussilaista alkuperää olevat ratsuhevoset eivät ole tarkkaan ottaen - Verbandin jalostusohjesäännön mukaisesti - trakehnereita eivätkä itäpreussinhevosia, vaan trakehnerperäisi ä(Trakehner Abstammung), sill kaikkien itäpreussilaisten hevosten suvut johtavat Trakehnenin pääsiittolaan, vielä tänäänkin syntyneiden. Sodan jälkeen käyttöön otettiin yksinomaan kaksihaarainen sarvikruunu. Trakehnenin siittolan yksihaarainen oli näet Itä-Preussin omaisuutta, tuo osavaltio oli lakannut olemasta ja koska oikeudet kyseiseen polttomerkkiin olivat epäselvät, ei sitä enää käytetty.
Heti sodan jälkeen, jolloin ajat vielä olivat kaoottiset ja kaikesta oli pulaa, otti Dr. Fritz Schilke, Itä-Preussin jalostusyhdistyksen toiminnanjohtaja, tehtäväkseen paikantaa kaikki länteen selvinneet itäpreussinhevoset, niin että v. 1947, vain kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen, hänen johdollaan perustettiin Länsi-Saksan trakehnereiden jalostusyhdistys - Trakehner Verband - samoin kuin trakehner-kantakirja, joka jatkoi jalostuksen ja jalostusmateriaalin dokumentointia.
Noina trakehner-kasvatuksen uudelleenorganisoinnin alkuaikoina Trakehnenin valtionsiittolan kasvatit voitiin tunnistaa oikeassa lautasessa olevasta yksihaaraisesta hirvensarvipolttomerkistä, itäpreussilaiset puolestaan vasempaan lautaseen poltetusta kaksihaaraisesta hirvensarvesta, joka nykyään on kaikkien trakehnereiden tunnus.
Sodanjälkeisinä vuosina Saksassa muidenkin rotujen kasvattajat käyttivät trakehner-oriita omien rotujensa jalostusmateriaalin parantamiseen. Todellisina hevosmiehinä saksalaiskasvattajat toki tiesivät, että ellei raskaita puoliverirotuja (hannovereita, oldenburgilaisia, westfahleneita jne.) välillä kevennetä jollain jalommalla rodulla, kuten englantilaisella ja arabialaisella täysiverisellä tai trakehnerilla vaarana on että rodusta tulee liian suuri ja raskas, jolloin hevosesta ei en ole kilpailusuorituksiin. Suuri massa tuo mukanaan myös jalkaongelmia. Monen mielestä juuri trakehner on paras rodun jalostaja, onhan siinä jo valmiina lukemattomien sukupolvien ajalta täysiveristen parhaat ominaisuudet verenperintönä.


Abglanz, s. 1942 (Termit - Poseidon - Pirol)
Esimerkiksi trakehner-oritta Abglanz käytettiin paljon hannover-jalostuksessa (lue hannover-kasvattajien ajatuksia aiheesta trakehnerit jalostuksessa). Abglanz loi hannover-jalostukseen oman A-linjansa, jota oriin poika, maineikas Absatz, sittemmin vahvisti. Pitkälti Absatzin (ja sitä kautta tietysti myös Abglanzin!) ansioksi katsotaankin hannoverin tyypin muuttuminen modernimmaksi ja elegantimmaksi viimeksi kuluneiden 20 - 30 vuoden aikana. Oriin poika Argentan tuotti jatkuvasti hyviä Absatz-tyyppisiä jälkeläisiä. Tämän orilinjan hienoista edustajista voi vielä lyhyesti mainita Absatzin pojat Akzent I ja Akzent II sekä tämän pojan Acapulcon. Myös oriissa Argentinus on nähtävissä trakehner-leimaa.


Semper Idem, s. 1934 (Dampfross - Parsival - Metellus xx)
Trakehner-ori Semper Idem puolestaan on hannovereiden S-linjan estehevosten kantaisä, linjan tunnetuimpia edustajia tänään lienee ori Stakkato, jonka sukutaulua taaksepäin mentäessä päädytään siis legendaariseen Dampfrossiin. Semper Idemin jälkeläisiä on mm. Senator (1954-1973), jonka poika Sender (1959-1978) vaikutti vahvasti hannover-kasvatuksessa esteperiyttäjänä.
Itse trakehner-kantakirja sen sijaan on edelleen suljettu muilta kuin englantilaisilta täysiverisiltä ja arabeilta (mukaan luettuna anglo- ja shagya-arabit). Tämä konsepti juuri tekeekin trakehnerista niin ainutlaatuisen kaikkien saksalaisten rotujen joukossa, onhan sen jalostuksessa ollut alusta lähtien tavoitteena paras mahdollinen ratsu, muita saksalaisia rotuja jalostettaessa on taustalla ollut vahvasti - ennen koneiden tuloa - maatalouden intressit.



Ensimmäisinä sodanjälkeisinä vuosina pakolaiset uskoivat voivansa vielä piankin palata synnyinseuduilleen Itä-Preussiin. Sen vuoksi he eivät pitäneet kiirettä tammojensa astuttamisessa, sillä seurauksella että jo muutoinkin vähiin huvennut itäpreussilainen hevoskanta ei kasvanut moneen vuoteen. Vuonna 1946 laskettiin Itä-Saksassa olevan 131 trakehner-tammaa ja 28 -oritta (v. 1990 Saksojen yhdistyttyä olivat vastaavat luvut 375 ja 32), Länsi-Saksassa samoihin aikoihin suoritetussa kartoituksessa saatiin tulokseksi 700 tammaa ja 60 oritta. Siinä siis kaikki mitä oli jäljellä alkuaan monituhatpäisestä itäpreussinhevospopulaatiosta.
Tänään Trakehner Verbandin kantakirjassa on n. 4500 tammaa ja 300 oritta. Itäpreussilaisten hevosten polveutumisen dokumentoinnin lähtökohtana olivat jo rodun syntysijoilla kantatammat, joiden nimien mukaan syntyneet tammaperheet esiintyvät nykyistenkin trakehnereiden polveutumisasiakirjoissa.
Trakehnenin pääsiittolasta pelastui länteen 28 tammaa, seitsemäntoista niistä on nyt kantaemänä omaa nimen kantavalle, trakehner-kasvatukselle parhaat jälkeläiset tuottaneelle tammalinjalleen. Esim. jo suuren joukon menestyneitä jälkeläisiä jättänyt ori Kostolany polveutuu Kassetten perustamasta K-linjasta. Nämä nykyaikaisen trakehner-kasvatuksen parhaat kantatammat ovat:

Bea (i Indra ei Polarstern), Bergfriede (i Schattenriss ei Gardejäger), Corrida (i Bussard ei Ararad), Corvette (i Hirtensang ei Paradox xx), Donna (i Cancara ei Jasir ox), Flamme (i Tauentzien ei Eskimo), Halensee (i Hannibal ei Dampfross), Herbstzeit (i Bussard ei Ararad),
Isola Longa (i Tyrann ei Marduck xx, Kassette (i Harun Al Rashid ox ei Flieder), Kordel (i Erhabener ei Jubel), Pelargonie (i Lowelas ox ei Fetysz ox), Peraea (i Hirtensang ei Fetysz ox), Polarfahrt (i Bussard ei Astor), Saaleck (i Erhabener ei Bachus), Schwindlerin (i Alibaba ei Paradox xx), Tapete (i Pythagoras ei Gauss)


Kassette, s. 1937 (Harun al Rachid ox - Flieder - Parsee xx)
Pelargonie, s. 1942 (Lowelas ox - Fetysz ox - Cancara)

Tapete, s. 1938 (Pythagoras - Gauss - Greco)

Bea, s. 1940 (Indra - Polarstern - Capellmeister)







Kordel, s. 1929 (Erhabener - Jubel - Produzent)
Schwindlerin, s. 1940 (Alibaba - Paradox xx - Schwerttürger)
Peraea, s. 1943 (Hirtensang - Fetysz ox - Cancara)

Halensee, s. 1942 (Hannibal - Dampfross - Haselhorst)







Polarfahrt, s. 1940 (Bussard - Astor - Waldjunker)
Isola Longa, s. 1938 (Tyrann - Marduck xx - Tempelhüter)

Corvette, s. 1942 (Hirtensang - Paradox - Parsival xx)

Donna, s. 1939 (Cancara - Jasir ox - Dardziling ox)







Herbstzeit, s. 1942 (Bussard - Ararad - Saturn)








Trakehner-oriit ryhmitellään polveutumisensa mukaan 25 isälinjaan, merkittävimpänä pidetään Dampfrossin linjaa, josta polveutuvat 61 oritta jaetaan edelleen kuuteen alalinjaan. Seuraavina tulevat englannintäysiverisen Perfectionistin
Perfectionist xx, s. 1899 (Persimmon - Morion - Pero Gomez) linja kolmellakymmenellä oriilla; arabiori Fetysz
Fetysz ox, s. 1924 (Bakszysz - Siglavy Bagdady - Handzar), josta polveutuu 21 oritta; englannintäysiverinen Pasteur
Pasteur xx, polveutuvia oriita 18; edelleen täysiveriset Pindar ja Swazi
Swazi xx, s. 1973 (Herero - Birkhahn - Ticino), kummallakin yhdeksän polveutuvaa oritta. Ranskalaisia angloarabeja edustaa ori Pancho II
Pancho II x, s. 1961 (Nithard x - Farceur VIII x - Abel ox), jonka linjasta polveutuu viisi oritta, kaikki edelleen aktiivisessa käytössä. Dampfross (ks. Syntyhistoria) vaikuttaa poikansa Phytagoraksen (ks. Syntyhistoria) kautta vielä 34 aktiivikäytössä olevan oriin suvussa, joista 21 Kometin
Komet, s. 1952 (Goldregen - Cancara - Ararad) (emä Kokette) linjassa. Komet itse on isänä oriille Hessenstein, Herbststurm
Herbststurm, s. 1962 (Komet - Totilas - Bussard) ja Gunnar
Gunnar, s. 1960 (Komet - Abendstern - Lateran).


Donauwind, s. 1965 (Pregel - Boris - Hansakapitän)
Donauwind, Matadorin
Matador, s. 1974 (Donauwind - Gobelin - Absalon) ja olympiavoittaja Abdullahin isä, kuuluu myös Dampfrossin isälinjaan, Termitin
Termit, s. 1933 (Hyperion - Tempelhter - Shilfa xx), Hyperionin
Hyperion, s. 1926 (Dampfross - Haselhorst - Holländer xx), Tropenwaldin
Tropenwald, s. 1941 (Termit - Poseidon - Pirol) ja Pregelin kautta.

Abdullah, s. 1970 (Donauwind - Maharadscha - Absalon)

Pregel, s. 1958 (Tropenwald - Hirtensang - Fetysz ox)
Pregel on erityisen tunnettu estehevosperiyttäjänä. Perfectionistin täyttäverta löytyy tänään Humboldtin
Humboldt, s. 1942 (Hutten - Paradox xx - Blanc Bec xx) (s. 1942, i Hutten) ja tämän pojan Impulsin
Impuls, s. 1953 (Humboldt - Eichendorf - Pirol) linjasta, Impulsin poikia ovat Schwalbenflug, Schwalbenzug ja Kassius. Vuodesta 1970 Perfectionistin linja on voimistunut oriin Patron
Patron, s. 1966 (Transzyt, Akcjonariusz, Sandor, Tempelhüter) ja sen poikien Sokrates
Sokrates, s. 1980 (Patron - Hartung - Welsh Minstrel xx) ja Mackensen kautta. Arabioriin Fetysz linja vakiintui sodan jälkeen. Sen v. 1938 syntyneen pojan Famuluksen
Famulus ox, s. 1938 (Fetysz ox - Pretal xx - Aladin) emänisä on englannintäysiverinen Pretal.

Partout, s. 1987 (Arogno - Donauwind - Altan)

Maharadscha, s. 1957 (Famulus - Marktvogt - Hexenschuss)
Maharadscha on isn oriille Flaneur
Flaneur, s. 1965 (Maharadscha - Gabriel - Go Go xx), jonka poika Arogno puolestaan on maineikkaan kouluoriin TCN Partout'n isä ja legendaarisen periyttäjäoriin Caprimondin isän Karonin
Karon, s. 1981 (Arogno - Ibikus - Impuls) isä. Monet pitävät Arognoa sodanjälkeiseen kasvatukseen eniten vaikuttaneena trakehner-oriina. Sen emä Arcticonius oli Irlannista Saksaan tuo englantilainen täysiverinen ja sai sittemmin eliittitamman arvon. Sitä pidetään yleisesti parhaana Saksassa koskaan jalostuksessa vaikuttaneena täysiveritammana. Arognon lisäksi tamma jätti kaksi muuta jalostukseen hyväksyttyä orijälkeläistä, oriit Avignon (i Flaneur) ja Acajou (isänä Flaneurin poika Damaskus). Myös sen tyttäret ovat jättäneet hyväksyttyjä orijälkeläisiä. Arognossa oli paljon täyttäverta, sekä englantilaista ett arabialaista. 3-vuotiaiden suorituskyvyn testissään Adelheidsdorfissa ori oli sen vuoden paras trakehner.

Caprimond, s. 1985 (Karon - Mackensen - Herzbube)

Arogno, s. 1976 (Flaneur - Apollonius xx - Hill Gail xx)

Pasteur xx, s. 1963 (Bürgermeister - Ticino - Alchimist)
Arognon tunnetuin jälkeläinen on ilman muuta TCN Partout. Trakehnereihin ihastuneet hollantilaiset ostivat oriin vuonna 1989 ja se annettiin Anky van Grunsvenille koulutettavaksi, siitä alkoi oriin hieno kansainvälinen ura kouluareenoilla. Ori voitti Hollannin mestaruuden, sijoittui kaksi kertaa toiseksi Hollannin Grand Prix mestaruuksissa, voitti useita muita GB-spesiaaleja ja oli varahevosena vuoden 1996 Atlantan olympiakisoihin.
Myös toinen Arognon menestyksekäs poika on siirtynyt ulkomaille: v. 1983 syntynyt Schwadroneur
Schwadroneur, s. 1983 (Arogno - Ibikus - Impuls) myytiin Tanskaan, jossa se teki vaikuttavaa uraa jalostuksessa 1990-luvulla. Vuonna 2000 ori nimettiin Tanskassa Vuoden oriiksi ja samana vuonna Saksassa Vuoden trakehner-oriiksi. Schwadroneurin tunnetuimmalla orijälkeläisellä Hertug
Hertug, s. 1996 (Schwadroneur - Donauwind - Bergsturm) on sama emänisä kuin Partout'lla - Donauwind. Hertug voitti jo nuorena kaiken minkä hevonen voi Tanskassa voittaa. Se oli kolmena peräkkäisenä vuonna nuorten hevosten mestari ja voitti monia vaativan tason koulukilpailuja.
Arognon perimä elää vahvana tänäkin päivänä: oriin pojanpojanpoika Le Rouge
Le Rouge, s. 2002 (Prêt à Porter - Tycoon - Michelangelo) valittiin vuoden 2004 voittajaoriiksi Neumünsterissä ja se oli mukana vuoden 2005 Bundeschampionaatin finaalissa. Pasteur xx (i Bürgermeister, e Praline, ei Ticino) on uuden orilinjan kantaisä. Pasteur on isänä oriille Mahagoni, joka puolestaan on oriiden Ravel
Ravel, s. 1981 (Mahagoni - Donauwind - Isländer) ja olympiakävijä Peron
Peron, s. 1984 (Mahagoni - Coktail - Schwalbenflug) isä, se on myös Kostolanyn isän Enrico Caruson
Enrico Caruso, s. 1978 (Mahagoni - Amagun - Konsul) ja Kennedyn
Kennedy, s. 1989 (Michelangelo - Mackensen - Kapitän) isän Michelangelon
Michelangelo, s. 1985 (Pasteur xx - Matador - Kosmos) isä. Michelangelon poika niin ikään on v. 2003 Kanadaan jalostukseen viety Guy Laroche
Guy Laroche, s. 1988 (Michelangelo - Lucado - Ordensglanz). Kaikista trakehner-oriista Kostolany on viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana eniten käytetty jalostusori.

Ticino, s. 1939 (Athanasius - Aditi - Robert Le Diable)

Kostolany, s. 1985 (Enrico Caruso - Falke - Ibikus)
Täysiveriori Pindarin linja on nyttemmin alkanut laajeta oriin pojanpojanpojan Ibikuksen
Ibikus, s. 1967 (Hertilas - Impuls - Pythagoras) (i Hertilas
Hertilas, s. 1963 (Loretto - Totilas - Bussard), e Isolda, ei Impuls
Impuls, s. 1953 (Humboldt - Eichendorf - Pirol)) kautta. Linja jatkuu Ibikuksen pojissa Arrak ja Pernambuco sekä pojanpojassa Santiago. Täysiveriori Swazin
Swazi xx, s. 1973 (Herero - Birkhahn - Ticino) perustaman linjan tunnetuin edustaja on oriin poika Consul. Consul on emänisänä hannover-oriille Don Frederico.

Consul, s. 1980 (Swazi xx - Lothar - Altan)
Muita tämän orilinjan edustajia ovat Rockefeller ja sen poika Benz, Guter Planet ja Inkognito.


Burnus x, s. 1948 (Lapis shagya-arabi - Fenek V kisber felver - Major xx)
Sodan jälkeen syntyneistä angloarabiorilinjoista toisen kantaisä on unkarilainen Burnus, linjaa on menestyksekkäästi jatkanut oriin maineikas poika Habicht,
Habicht, s. 1967 (Burnus x - Goldregen - Polarstern)
jonka poika Windfall
Windfall, s. 1992 (Habicht - Madruzzo xx - Celadon xx) on olympiatason kenttähevonen, linjan nykyisiä edustajia on Sixtus
Sixtus, s. 1989 (Habicht - Ibikus - Masur) poikineen. Habichtin kuudestatoista hyväksytystä orijälkeläisestä menestyneimpänä pidetään juuri Sixtusta, joka on kerran nimetty Vuoden estehevoseksikin. Se saavutti kilpaurallaan neljä voittoa ja yli 50 sijoitusta 1,40-luokassa.
Toisen anglo-arabilinjan kantaisä on Pancho II ja linjaa jatkavat oriin pojanpojat Fordon (pisteet 9,4/10 nuorten hevosten championaatissa) ja Stradivari
Stradivari, s. 1989 (Upan la Jarthe x - Ibikus - Impuls) (kokonaisindeksi 127,50), oriin K2
K2, s. 1999 (Stradivari - Inschallah x - Mahagoni) is. K2:lla, vuoden 2001 oritestien voittajaoriilla, on kaksi angloarabi-isoisää, Upan la Jahrte ja Inschallah.
Kasvattajien kiinnostus angloarabeihin on tällä hetkellä kovassa kasvussa Euroopassa ja rodun oriilla onkin nyt kysyntää.











Saksojen yhdistyminen palautti itäsaksalaiselle trakehner-populaatiolle - 375 tammaa ja 32 oritta - sille kuuluvan arvon. Itäsaksalaiset trakehnerit osoittautuivat lahjakkaiksi estehevosiksi, ja trakehner-kasvatuksen erityispiirre idässä oli vanhat suvut. Esimerkiksi ajanjakson 1925 - 1945 ykkösoriit Dampfross ja Pythagoras esiintyvät sukutauluissa säännöllisesti neljännessä ja viidennessä polvessa. Geneettinen kombinaatio Länsi-Saksassa syntyneiden hevosten kanssa lupasi hyviä tuloksia. Myös Venäjän ja Baltian maiden trakehnereilla on ollut rajojen avautumisesta lähtien merkittävä jalostuksellinen rooli. Legendaarisen Hockeyn poika Almox Prints osallistui vuoden 1988 Soulin olympialaisiin, samoin vuoden 1992 Barcelonan kisoihin. Se on myös voittanut Rotterdamin ja Wiesbadenin Grand Prix'n, ori on ehtinyt myös olla jalostuksessa, ei tosin kovin laajassa mitassa. Myös kouluhevosessa Biotop on Hockeyn verta, ori on Biotopin emänisä.

Pomeranets ox, s. 1952 (Priboj - Ofir - Farys II)
Neuvostoimperiumin romahdus avasi myös yhteyden Venäjällä säilyneisiin trakehner-sukulinjoihin, joita oli erityisesti Kirovissa Etelä-Venäjällä. Kirovissa on jalostukseen käytetty hyviä arabialaisia täysiverisiä, kuten Priboj
Priboj, s. 1944 (Piolun - Shareer - Berk) ja Pomeranets, joiden verta on olympiavoittaja Pepelissä sekä hevosissa Hockey, Almox Prints
Almox Prints, s. 1981 (Hockey - Welt - Piligrim), Biotop ja Sapros, jonka isä Pepel on.
Sapros, s. 1980 (Pepel - Plafon xx - Ostrjak)

Biotop, s. 1985 (Blesk - Hockey - Paks)
Trakehnereiden kotimaan ulkopuolella ovat kasvattajat perustaneet sisaryhdistyksiä, joille Saksan Trakehner Verband on myöntänyt oikeuden käyttää rodun tunnusta, kaksihankaista polttomerkkiä, johon jokainen sisaryhdistys on sitten liittänyt oman maantunnuksensa, Suomella siis hannunvaakuna. Suomen lisäksi Euroopassa näitä sisaryhdistyksiä on Englannilla, Tanskalla, Kroatialla, Sveitsillä, Ranskalla, Puolalla, Venäjällä ja Liettualla; Euroopan ulkopuolella yhdistyksiä on Pohjois-Amerikassa (USA ja Kanada), Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
Synnyinseutunsa paikallisesta rodusta polveutuva trakehner on luotu 1700-luvulla täysiveriarabeja ja englantilaisia täysiverisiä alkuperäisrotuun sekoittamalla.
 
Graziela, vuoden 2003 paras valjakkohevonen
Nykyinen rodun edustaja on siis tulos tästä yli kahdenkymmenen sukupolven ajan jalostukseen aika-ajoin tuodusta täydestäverestä ja selektiivisestä valinnasta, jolla on saatu monipuolisia kaikkiin lajeihin - maastoesteistä valjakkoajoon - soveltuvia lahjakkaita suoritushevosia.
1900-luvun alussa englantilaistyyppinen ketunmetsästys ratsain oli Itä-Preussissa laajalle levinnyt urheilumuoto, joka vaati hyviä ja kestäviä ratsuja. Hevosten täytyi osoittaa kykynsä selvitä pitkistä laukkaosuuksista ja vaihtelevista maastoesteistä, juuri tällaisiin suorituksiin pystyvät hevoset valikoituivat trakehner-jalostuksen rungoksi ja meidän aikamme suoritushevosten esivanhemmiksi.
Trakehner-jalostuksen suuntaa ohjaillaan Saksan Neumünsteristä, jossa järjestetään alan tärkein vuosittainen tapahtuma - 4-päiväiset oripäivät lokakuun viimeisen viikonloppuna. Tapahtumassa esitetään hyväksyttäviksi 2,5-vuotiaat nuoret oriit ja pisteytetään Saksan kymmeneltä eri kasvatusalueelta tulevat parhaat nuoret tammat. Tapahtuma on todellinen nelipäiväinen Trakehner-festivaali.

Näyttelyssä

Trakehner-kasvatusalueet
Vain kaksi prosenttia tilaisuudessa esitellyistä nuorista oriista selvittävät erittäin tiukan orivalinnan, näin varmistetaan että vain parhaat parhaista jatkavat rodun jalostuksessa. Askellajien virheettömyys, hyppykyky ja rakenne ovat hyväksymisen tärkeimmät kriteerit. Kaikki Neumünsteriin tulevat orikandidaatit on myös jo ennen esivalintaa röntgenkuvattu. Vanhemmat oriit, joilla jo on jälkeläisiä, voivat valikoitua kilpailuissa sekä tamma- ja varsanäyttelyissä menestyneiden jälkeläistensä ansiosta Eliittioreiksi (Elite-Hengst).
Trakehner-jalostuksessa - kuten muidenkin rotujen kohdalla - tammat ovat kasvatuksen tukipilari. Trakehner Verband tarkastaa ja arvioi vuosittain n. 500 nuorta tammaa kantakirjaan rekisteröimistä varten. Aivan kuten oriit niin myös tammat arvioidaan ja pisteytetään askellajien, rakenteen ja yleisvaikutelman mukaan. Muut kriteerit, kuten esim. hyppykyky irtohypytyksessä arvioidaan tammojen suorituskokeiden yhteydessä. Arvioinneissa ja testeissä riittävän korkeat pisteet kerännyt tamma saa arvonimen Prämienstute. Jalostustamman arvioinnissa tärkein kriteeri ja ominaisuus on ratsastettavuus. Lokakuun Trakehner-päivillä Neumünsterissä valitaan korkeimmat pisteet saaneiden tammojen joukosta Vuoden voittajatamma (Jahres-Siegerstute). Tammat, jotka ovat itse tai joiden jälkeläiset ovat menestyneet kilpa-areenoilla voidaan nimitt Eliittitammoiksi (Elite-Stute).
Jalostuksen tavoitteena on hyväluonteinen ja yhteistyöhaluinen, helposti käsiteltävä ja luotettava, valppaan ja älykkään vaikutelman antava monipuolinen hyvät elastiset liikkeet omaava, voimakas ja kestävä ratsuhevonen.
Kestävä ja monipuolinen hevonen, nämä kaksi tavoitetta olivat trakehner-kasvattajilla lähtökohtana vuonna 1732, kun rotua lähdettiin kehittämään. Minkään muun rodun jalostuksessa ei ole käytetty yhtä laajassa määrin parhaita englantilaisia ja arabialaisia täysiverioriita jo 275 vuoden ajan.
Trakehner-hevosen selektiivinen arviointi alkaa jo maitovarsana, jolloin varsan pisteytyksessä sovelletaan seitsemää kriteeriä, pisteet annetaan nollasta (= ei voida arvioida) kymmeneen (= erinomainen):

• tyyppi (rodun ominaispiirteet, sukupuoli)
• runko (pää, kaula, lapa, rinta, lautanen, ylälinja)
• jalat (jalka-asennot, liikkeet, säännönmukaisuus)
• käynti
• ravi
• laukka
• yleisvaikutelma

Samoja kriteerejä sovelletaan myös kolme- ja neljävuotiaiden jalostukseen seulottavien tammojen arvostelussa. Trakehner-oriiden (kuten muidenkin rotujen) valintatestit noudattavat vuonna 1926 laadittuja periaatteita. 2,5-vuotiaana suoritetun esitarkastuksen jälkeen vuosittain n.75 nuorta oritta kokoontuu Neumünsterin Trakehner-päiville, jossa orilautakunta arvostelee oriiden liikkeet, rakenteen ja luonteen. Keskimäärin 15 oritta hyväksytään jalostukseen. Testaus kuitenkin jatkuu vielä siten, että jatkaakseen jalostuksessa oriin täytyy 3- tai 4-vuotiaana läpäistä 100-päivän testi. Oriit (mukana myös muunrotuiset) jaetaan 25 - 60 hevosen ryhmiin valtion hyväksymään valmennuskeskukseen, jossa ne koulutetaan ja pisteytetään seuraavien kriteereiden pohjalta: luonne, yhteistyöhalukkuus, kestävyys, hypytys vapaana ja ratsastettuna, ratsastettavuus, käynti, ravi ja laukka.
Pisteet annetaan osaksi valmennuskauden perusteella osaksi varsinaisesta testistä. Tuloksien perusteella oriille määritetään koulu- ja esteratsastusindeksi kokonaisindeksin ollessa niiden keskiarvo. Lopulliseen hyväksymiseen vaadittavan indeksin on oltava vähintään 90.





Gribaldi, s. 1993 (Kostolany - Ibikus - Flugsand)
Trakehner-kasvatuksen uudelleenorganisoinnin - v. 1945 - jälkeen on Saksan ulkopuolelle 33 eri maahan ja kaikkiin maanosiin myyty yli 400 trakehner-oritta. Hevosista maineikkain on Pohjois-Amerikassa vaikuttanut Abdullah, joka oli mukana Los Angelesissa v. 1984 olympiakultaa voittaneessa joukkueessa ja voitti siellä - ratsastajanaan Conrad Homfeld - myös henkilökohtaisen hopeamitalin. Ratsukko voitti vuoden 1986 World Cupin. Usein on niin ett kansainvälisellä tasolla kilpailevat jalostusoriit edistävät myös rodun tunnettuutta ja siten kasvatusta.
Kouluori Gribaldi, Kostolanyn poika, on tänä päivänä Hollannin kysytyimpiä oriita. Gribaldi on isänä Anky van Grunsvenin juuri nyt kovassa nousussa olevalle GP-hevoselle Painted Black.

Schwadroneur, s. 1983 (Arogno - Ibikus - Impuls)
Tanska on perinteikäs ja vahva trakehner-jalostusta jo kauan harjoittanut maa, tällä sivulla jo aikaisemmin mainitut Schwadroneur ja sen poika Hertug
Hertug, s. 1996 (Schwadroneur - Donauwind - Bergsturm) ovat siell johtavia kouluhevossuunnan jalostusoriita.
Edell Habichtin yhteydessä mainittu kenttähevonen Windfall
Windfall, s. 1992 (Habicht - Madruzzo xx - Celadon xx) on usein otsikoissa USA:ssa voitettuaan Ateenan v. 2004 olympialaisissa joukkuepronssimitalin. Estehevonen Waitaki
Waitaki, s. 1988 (Orfej - Pris xx - Vodopad) oli menestynein ori vuoden 2002 Nations Cupissa.
Viime vuosina trakehnerit ovat useaan otteeseen esiintyneet olympia- ja maailmanmestaruustason tilastoissa kärkipaikoilla. Esim. ori Peron
Peron, s. 1984 (Mahagoni - Coktail - Schwalbenflug) (i Mahagoni), joka oli Atlantan olympialaisissa viides ja joukkuepronssilla v. 1996 ratsastajanaan Michelle Gibson. Ori Troubadour (i Flaneur) edusti Sveitsi Soulin olympiakisoissa koulujoukkueessa, ratsastajanaan Christine Stückelberg; ori Friedenfürst
Friedenfürst edusti Saksaa Nicole Uphoffin ratsastamana GP- tasolla. Ori toimii nykyisin jalostuksessa.

Abdullah, s. 1970 (Donauwind - Maharadscha - Absalon)
Abdullah (i Donauwind), olympiamitalisti. Ori Heuriger
Heuriger, s. 1979 (Herzbube - Kurfrst - Impuls) (i Hertzbube) toi Hollannille MM-hopeaa kouluratsastuksessa Ellen Bontjen ratsastamana; ori Palladium, virolaisen Gunnar Klettenbergin monivuotinen vaikeitten luokkien esteori on Suomessakin jalostukseen hyväksytty; GP-ori Gribaldi, ratsastajanaan Edward Gal, on Hollannin johtavia jalostusoriita; ori Biotop on Kirovissa syntynyt maailmancup-voittaja, jonka suvussa esiintyy neljässä polvessa Trakehnenin pääsiittolassa vaikuttaneita hevosia.

Almox Prints, s. 1981 (Hockey - Welt - Piligrim)
Almox Prints (i Hockey, eei Piligrim), GP -tason esteori, on ollut kahdesti ehdolla Saksan olympiajoukkueeseen, ratsastajanaan Elmar Gundel; olympiavoittaja Pepel (eei myös Piligrim) edusti Neuvostoliittoa.

Waitaki, s. 1988 (Orfej - Pris xx - Vodopad)
Waitaki, Ukrainassa syntynyt ja Saksaan ostettu ori, kilpaili esteratsastuksessa GP-tasolla Holger Hetzelin ratsastamana.
Monista kansainvälisen tason kilparatsuista löytyy paljon trakehner-verta, tällaisia oriita olivat mm. Kyra Kyrklundin ratsastamat Edinburg ja Matador, jonka emän Susan Bakkelyn isä Wersal oli Puolassa syntynyt ja Tanskassa vaikuttanut trakehner-ori. Matador on nyttemmin otsikoihin nousseen kimon tanskalaisen koulutamman Matinen emänisä. Isänisän puolelta Matine on puhdas trakehner, tamman isän Silvermoonin isä on maineikas Kostolany
Kostolany, s. 1985 (Enrico Caruso - Falke - Ibikus).

Hohenstein, s. 1991 (Caprimond - Matador - Grimsel)
GP-tason hevosia ja myöhemmin jalostuksessa vaikuttaneita trakehner-oriita ovat mm. Caprimond ja sen poika Hohenstein. Caprimondin positiivinen vaikutus trakehnereiden imagoon kaikkien saksalaisten hevosrotujen kasvattajien keskuudessa on huomattava: tänään Caprimondin nimi löytyy 52 hyväksytyn oriin sukutauluissa kolmen ensimmäisen sukupolven joukossa. Se on mm. valittu tyypiltään parhaaksi oriiksi. 3-vuotiaana se sijoittui kaikkien rotujen Bundeschampionaatissa toiseksi ja sai suorituskyvyn testissään ratsastettavuudessa erittäin korkeat pisteet. Jälkeläismenestykseen perustuvan eliittioriin arvon Caprimond sai ennätyksellisen nuorena, jo 10-vuotiaana. Oriin tyttäristä koostuva tammaperhe (Donauquelle II) mm. voitti v. 1994 Paras tammaperhe -arvon, mukana kisassa oli tammoja Saksan kaikista roduista, ei siis pelkästään trakehnereita.
Caprimondin tunnetuin jälkeläinen Hohenstein alkaa olla maineessa mitattuna jo isänsä veroinen. Sen menestyneimpiä poikia ovat His Highness, Münchhausen
Münchhausen, s. 1995 (Hohenstein - Knigstein - Arrak) ja nuorimmasta päästä Insterburg
Insterburg, s. 1999 (Hohenstein - Georgio Armani - Leonardo), joka sijoittui kolmanneksi Bundeschampionaatissa ja vuoden 2005 nuorten kouluhevosten MM-kisoissa. Suomessa nyt (2007) toista kauttaan jalostuksessa aloittava Donaukaiser
Donaukaiser, s. 1996 (Hohenstein - Sokrates - Morgenglanz) (ee Donauquelle II) on myös Hohensteinin poika.

Renaissance Fleur, s. 1992 (Tuareg - Seeadler - Igor)
Terhi Stegarsin ori Payano
Payano, s. 1994 (Herzruf - Arogno - Karwendelstein) on Saksassa jalostukseen hyväksytty trakehner-ori. Sen lupaavasti alkanut kilpaura kouluradoilla (mm. kaksi Suomen mestaruutta) on nyttemmin päättynyt jänneongelmiin ja ori on siirtynyt (ainakin toistaiseksi) jalostusuralle. Monica Theodorescun maailmanluokan GP-koulutamma Renaissance Fleur (Tuareg
Tuareg, s. 1985 (Radom - Herzbube - Totilas) - Seeadler
Seeadler, s. 1971 (Habicht - Impuls - Indigo I) - Igor) ei enää kilpaile vakavan loukkaantumisen vuoksi, vaan on siirtynyt jalostukseen.

Solero, s. 1993 (Hyllos - Polargeist - Coktail)
Tämän päivän nousevia tähtiä on Tannenhof's Solero. Anja Plönzken ratsastama ori oli kolmas Nürnbergin Burgpokalin finaalissa. Vuoden 2005 Saksan mestaruuksissa ratsukko sijoittui kolmanneksi, ja Frankfurtissa saman vuoden joulukuussa ratsukko voitti World Cupin.

Acartenango, s. 1986 (Pogremok xx - Eskadron - Gluchar)
Oriin Acartenango isä Pogremok xx oli Venäjällä arvostettu suoritushevosten periyttäjä. Sen isä, saksalaista syntyperää olevaa oritta Raufbold, pidetään venäläisessä urheiluhevoskasvatuksessa parhaiten menestyneen täysiverisen. Siitä periytyneet hevoset hallitsivat kenttäkilpailuja niin 1960, -70 kuin 1980-luvuillakin. Oriin emälinjasta on useita kansainvälisesti menestyneitä koulu- ja estehevosia. Emälinja perustuu Trakehnenista perisin olevaan tammaan Elka. Acartenango itse aloitti kansainvälisen kouluhevosen uransa nimellä "Garpun", ratsastajana oli tuolloin Nina Menkova. Ori myytiin Itävaltaan, jossa se jatkoi uraansa, osallistuen mm. Rooman 1998 MM-kisoihin, Sydneyn olympialaisiin v. 2000 sekä Jerezin vuoden 2002 kisoihin. Kilpailutulosten perusteella Acartenango on eräs maailmanlaajuisesti parhaiten menestyneistä trakehnereista.
Trakehnereiden asema on tänään vahvempi kuin koskaan ennen viime sodan päättymisestä, jolloin rodun tulevaisuus oli uhattuna. Virheistä on opittu ja trakehnerit ovat saaneet takaisin jo hetken hukassa olleen maineensa kaikkiin urheilulajeihin soveltuvina luotettavina suoritushevosina ja yhä laajeneva joukko kasvattajia on nykyisin jo valmis käyttämään trakehner-oria tammalleen. Saksassa voi nykyään esim. oldenburg- tai hannover-jalostukseen hyväksytyistä nuorista oriista helposti nähdä, että niissä virtaa trakehner-verta, jota on tullut esim. emänisän kautta; se tuo muassaan hevoseen jaloutta ja sitä kuuluisaa trakehnerin kestävyyttä. Matka takaisin huipulle, jota trakehnerit kauan sitten hallitsivat, on pitkä mutta suunta on oikea. Rodulla on kohta 300 vuoden pituinen lajissaan ainutlaatuinen jalostushistoria takanaan, se antaa tämän hevosrodun nykyisille kasvattajille ja kannattajille itsevarmuutta ja uskoa tulevaisuuteen.